Voiko kotihoidon kanssa päästä yhteisymmärrykseen?

01 elokuuta

Kirjoitin teille aikaisemmin ongelmistani kotihoidon kanssa. Voit lukea hieman tulen katkuisen tekstini täältä. Ajattelin, että nyt olisi reilua kertoa, mitenkä asiat ovat edenneet kesän aikana. Tällä kertaa teksti ei ole aivan yhtä pitkä, mutta sopii silti istua rauhassa alassa ja nauttia lukiessa vaikka pulla kahvit. Teksti on jälleen aivan omani ja kertoo vain minun mielipiteeni. Ei hoidettavan omaiseni, ei muiden omaisten eikä kyseessä olevan kotihoidon. Edellinen tekstini sai paljon kommenteja. Pääasiallisesti positiivisia ja ymmärtäviä. Haloo tekstistäni kyllä nousi. Huhujen mukaan etenkin kyseisessä kotihoidossa. Olipa jokunen kommentoijakin sitä mieltä, että olen vain hoitohenkilökuntaa kuormittava omainen, joka vaatii liikoja. En usko vieläkään asian olevan niin. En etenkään sen jälkeen, mikä hyöty tunteita herättävästä tekstistäni on ollut itselleni ja omaiselleni, mutta toivon mukaan myös kaikille muille asianomaisille. Seison edelleen kaikkien sanojen takana. Tiesin, että tekstini löytää asianomaiset. Tiesin, että tekstini herättää tunteita. Ei ole salaisuus, että kyseisen kotihoidon työntekijät ovat minun entisiä työkavereitani. Ehkä juuri tämän takia kärjistymään päässyt tilanne tuntui itsestäni niin erikoiselta.


Kirjoitukseni jälkeen kotihoidon esimies otti minuun yhteyttä ja kutsui hoitoneuvotteluun. En voi sanoa, että puhelusta olisi tullut parempi mieli. Päinvastoin, odotin hoitoneuvottelua kauhuissani. Viikon tsemppasin itseäni ajatellen, että huutaja häviää aina. Minun pitää vain pysyä rauhallisena. Neutraalina ja mielellään täysin tunteettomana. Keskittyä asioihin, ei ihmisiin. Eikä missään tapauksessa mennä henkilökohtaisuuksiin. Kuten niin herkästi kiihtyneenä ja suutuksissaan tulee tehtyä. Sain kuitenkin yllättyä tällä kertaa positiivisesti. Hoitoneuvottelu eteni paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ei sillä, että olisin kertaakaan pystynyt mielessäni kuvittelemaan tilanteen millään tavalla positiiviseksi kokemukseksi. Kohteluni oli aivan erilaista kuin aiemmin puhelimessa esimiehen kanssa. En saanut turhia selityksiä ja puolustuksia. En ongelmien vähättelyä. Etenkin paikalla olleelta kotihoitajalta ja kotisairaanhoitajalta saimme pahoittelut ja ymmärryksen. Voin sanoa, että todella arvostan heidän käytöstään. Yhdessä sovimme tehtävät työt ja käytännöt. Yhdessä sovimme minulle ilmoitettavista asioista. Minua ei häiritse puhelut. Ei vaikka eri hoitaja soittaisi joka ikinen aamu kysyäkseen samaa asiaa. Jos yhdeltäkin epäkohdalta tai ongelmalta vältytään sillä, se on pieni vaiva. Sovimme, että omaisellani kävisi pääsääntöisesti saman tiimin ihmiset. Tiedän itsekin, ettei se ole aina mahdollista. Tiedän myös, että niin aina sanotaan, mutta käytäntö on usein täysin päinvastainen. On kuitenkin ilokseni todettava, että tämä on pääsääntöisesti oikeasti toiminut. Kuten kaikki muutkin sovitut asiat. En muista, että koko kesän aikana olisi ollut oikeastaan ainuttakaan ongelmaa. Minun ei ole pitänyt kertaakaan tehdä kotihoidon töitä. Ei selvittää tai korjata epäkohtia. Tarvittaessa puhelimeni on soinut. Ei useinkaan, mutta silloin tällöin. Asiat on hoidettu koko kesän sovitusti. Juuri kuten pitääkin. Olen aika varma, että näin on kaikkien kannalta parempi. Voin siis todella tyytyväisin mielin kertoa, että kyllä kotihoidon kanssa voi päästä yhteisymmärrykseen. Keskustelemalla, sopimalla ja toimimalla molemmin puoleisessa yhteisymmärryksessä. Toimiva yhteistyö on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa kaiken toiminnan perusta. Toivon mukaan tilanne jatkuu samalla linjalla jatkossakin. Näin on kaikille niin paljon helpompi.


Edellinen tekstini levisi laajasti ja toivon, että positiivinen sana kantaa yhtä pitkälle. Toivottavasti meidän kokemus antaa toivoa muutoksesta muillekin läheisiään hoitaville omaisille.

- Kati-

You Might Also Like

0 kommenttia

Ihana, jos ehdit jättää viestiä vierailustasi. Pienikin kommentti on suuri ilo minulle. Kiitos!